Yllättävä kohtaaminen syöpähoidossa

Alkukesästä Meilahden Syöpäkeskuksen sädehoito-osaston Säde5 hoitoryhmä ja sen sädehoitolaite Halcyon (”jäälintu”) tuli tutuksi. 5 kertaa viikossa viiden viikon ajan. Suhtauduin alusta alkaen tyynesti lääkärin antamaan diagnoosiin: ”Valitettavasti kyseessä on kaikkein agressiivisin syöpäluokitus tälle taudille”.

En kapinoinut. En kysynyt, että miksi juuri minä. Ajattelin vain, että miksi ei minulle, koska näin käy niin monelle muullekin. En pitänyt ankaraa sairautta Jumalan rangaistuksena tai koettelemuksena, koska Jeesus oli jo torjunut sellaiset ajatukset Raamatussa (Joh. 9).

Mutta sitten kerran! Makasin taas sädehoitolaitteen putkessa ja päähäni pälkähti Jumalalle kysymys: missä Sinä näinä kuukausina olet ollut? Missä olet juuri nyt? Takana oli hoitoon kuuluvia kurjia ja kiusallisia aikoja ja hetkiä. Olin väsynyt niihin.

Ja Jumala vastasi minulle!
Ensimmäisen kerran niin, että sen oikein kuulin. Hiljaisesti Hän puhui. Melkein kuiskaten.
Sssrrrrrr. Mmmrrrrr. Viiiiiiiik…
Sädekone lauloi tuttuja surinoitaan.
Niissä kuulin Jumalan äänen!

Niinpä. Uskoni tulkintaan on kuulunut ajatus siitä, että Jumala jatkaa edelleen monella tavalla luomistyötään tässä maailmankaikkeudessa. Ihmisen kehitys, hänen kykynsä luoda ja keksiä jatkuvasti uutta, sekin on vain yksi Jumalan luomistyön ilmentymistä.

Tämä suriseva sädelaite. Tosiaan: Sinä, Herra, olet tämänkin keksimisen ja luomisen perimmäinen alkulähde. Olet siis koko ajan kanssani. Olet tässä, niinkuin olet ollut jokaisessa vahvassa lääkkeessä, joilla päivittäin minua hoidat. Jokaisessa lääkärin kohtaamisessa, hoitajan rauhallisessa toiminnassa, perheen tuessa, ystävien rukouksissa…..

Sairaus ei siis ole jotain Jumalan luomaan elämään kuulumatonta, ylimääräistä keljuilua. Vaivat ja vastoinkäymiset ovat juuri sitä Elämää, jonka Jumala meille on tarkoittanut. Sellaisessa elämässä Hän kulkee kanssamme. On osa elämää.

Luomiskertomus (1.Moos.1) kuvaa kauniisti, kuinka Jumala aina uutta luotuaan katsoi illalla taakseen ja totesi: tämä on hyvä. Hän ei siis sanonut, että tämä on täydellistä. Kaikki Jumalan luoma on ”vain” hyvää. Ei ”täydellistä” niinkuin me toivoisimme. Jumalan maailmassa hyvä merkitsee keskeneräistä ja epätäydellistä. Juuri sellaista niinkuin tämä ihmisen elämä.

Jari Pennanen
Wanha rovasti, joka levollisesti välillä miettii että, paljonkohan tätä elämää minulle on suotu.
Kaiken otan kuitenkin kiitollisena vastaan.