Luomistyön iloja ja ihmeitä

Mitäköhän mahtoi Kaikkivaltias miettiä luodessaan kaikenlaista elollista? Taisi siinä olla huumoriakin mukana. Semmoinen tulee mieleen, kun katsoo vaikka kamelia, jänistä, kirahvia tai norsua. Tosin samoin saattaa tuumailla norsu ihmistä katsellessaan. Miettiiköhän tuo Luojan luoma silloin, että tuossapa vasta koominen ilmestys? Tuohan kulkee pelkillä honteloilla takajaloillaan. Eikä tuolla onnettoman pienellä kärsällä saa mitenkään kiskottua ruohoa irti maasta ja survottua suuhunsa. Huvittava ilmestys on ihminenkin.

Entäpä kasvikunnan edustajat? Kyllä on loppukesällä kasvimaalla naurussa pitelemistä, kun katselee muotopuolia perunoita ja monihaaraisia porkkanoita. Näin kesän loppupuolella minua on ilahduttanut erityisesti tien pientareilla auringonkeltaisina loistavat pietaryrtit. Niiden kukintoja katsellessa tulee mieleen, että Jumala on vallan unohtanut piirtää niille terälehdet. Silti ne eivät kauneudessaan jää jälkeen muille kukille, jotka hyvällä säällä toki kukkivat komeasti, mutta sateella piilottavat ujosti kauneutensa. Pietaryrtti se vaan ihanasti kukkii säistä välittämättä. Muinoin se oli tosi hyödyllinen kasvi. Se sopi matolääkkeeksi, oluen mausteeksi, muurahaisten ja hiirien häätämiseen ja saipa sillä vielä värjättyä langatkin.

Luonnossa kaikella elävällä on paikkansa ja tarkoituksensa. Joissakin on kasveissa fyysisiä vaivoja parantavia aineita, toiset tekevät happea, jotkut parantavat sielua ja mieltä kauneudellaan ja olemuksellaan ja jotkut ovat ravintona ihmisille ja eläimille. Hyvin on suunniteltu luomakunta.

Diakoniapappi Hanna Talka, Haminan seurakunta