Jo niin joulu joutui jo taas Pohjolaan

Heti joulukuun alkuun sain järkyttäviä uutisia. Uudet Kauneimmat joululaulut – lauluvihkot saapuivat seurakuntiin ja kuulemma klassikko Sylvian joululaulu on jäänyt vihkosta pois! Sylvian joululaulu on lempijoululauluni ja odotan joka vuosi, että pääsen sen kirkossa yhdessä laulamaan. Sylvian joululaulu on Zacharias Topeliuksen vuonna 1853 julkaistu runo, jonka Karl Collan sävelsi joululauluksi. Laulu on monelle tuttu ja rakas. Minäkin olen oppinut sen jo lapsena mummoni joululaulukasettia kuuntelemalla ja pähkäillyt, että mistä ihmeen Etnasta ja sirkuttajasta siinä lauletaan. Minä, joka olen omasta mielestäni valmis uudistuksiin, ennakkoluuloton ja muutoksia hyvin sietävä, olinkin nyt tyrmistynyt Sylvian puuttumisesta uudesta lauluvihkosta. Kuulin itseni sanovan ”miksi kaikkea pitää aina muuttaa”.

Nyt jo huvittaa. Tuohtumus ja harmitus kertovat, että Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet ovat itselle tärkeä perinne. Yhdessä laulaminen kirkossa ovat valmistautumista suureen juhlaan. Itselle tärkeää joululaulua laulaessa läsnä ovat lapsuuden joulut, mummo ja kaikki menneet sukupolvet, joulut omien lasten kanssa, kaikki tulevat. Yhdessä laulaessa ilmoille kohoaa rukous: sa siunaa se maa muistojen.

Hetken uutta vihkoa selattuani, huomaan sen olevan täynnä toinen toistaan ihanampia joululauluja. Selviän varmaan ilman Sylviaa ja matkaan kohti kirkkoa jälleen laulamaan. Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet täyttävät kirkot tänäkin vuonna ja olet lämpimästi tervetullut laulamaan kanssani. Ajat ja paikat löydät seurakunnan kotisivuilta. Ehkä lauluvihkosta löytyy sinun lempijoululaulusi tai saamme sieltä molemmat aivan uudet suosikit?

Anna Kinnunen, kirkkoherra