Isä meidän- rukouksesta

Oli jatkosota ja peräytymisvaihe. Koitti päivä, jona valmistauduttiin puolustusasemien vahvistamiseen. Vihollisen hyökkäys oli odotettavissa muutaman tunnin päästä. Vänrikki tarkisti mään päällä olevia oman joukkueensa asemia kunnes tuli lopulta erään taistelijan kohdalle. Taistelija sanoi yllättäen, että haluaisi oppia vänrikiltä Isä meidän- rukouksen. Vänrikki totesi, että aikaa opettamiseen olisi ollut aiemmin runsaasti. Hän jatkoi asemien tarkastamista. Vänrikkiä jäi kuitenkin kaihertamaan tuo sotilaan pyyntö. Hän palasi takaisin miehen luo ja otti sotilaanvirsikirjan taskustaan. He lukivat Isä meidän- rukouksen ja keskustelivat rukouksesta. Odotettu hyökkäys toteutui pian ja tuo Isä meidän- rukouksen ensimmäistä kertaa lausunut sotilas kuoli poteroonsa.

Katsoin viime viikolla ohjelmaa, jossa ukrainalainen taistelija kertoi rukoilevansa rintamalla säännöllisesti Isä meidän-rukouksen. Hän kertoi monen muun taistelijan myös rukoilevan opitun rukouksen tai omin sanoin.

Ihminen ei ole muuttunut. Elämän vaikeina hetkinä moni löytää rukouksesta voimaa kohdata käsillä olevan päivän. Rippikoulut ovat hyvässä vauhdissa myös omassa seurakunnassamme. Isä meidän- rukous on yksi opeteltavista ulkoläksyistä. Sen perimmäinen opettelu ei tähtää konfirmaatioon vaan siihen, että kun elämässä tulee tarve rukoilla niin voisi löytää sanat, joihin moni muu voi myös yhtyä ja yhdessä kohdata tuleva päivä.

pastori Kari Rautiainen, aikuistyön pappi