Hyvä paimen

Tulevana sunnuntaina kirkossamme vietetään Hyvän paimenen sunnuntaita. Se saa ajatukset väistämättä pohtimaan myös johtajuutta. Raamattu puhuu meille paljon paimenista. Profeetat vertasivat kansanjohtajia paimeniin. Oli hyviä ja huonoja paimenia. Lammaspaimenen työ oli raskasta ja välillä vaarallistakin. Villieläimet uhkasivat laumaa, ja monet jättivät tiukan paikan tullen lauman. Mietin suuria kansanjohtajia, hyviä ja huonoja. Hyvät johtajat ovat taistelleet ehkä jopa henkensä edestä lauman puolesta, rauhan ja tasa-arvon, ihmisoikeuksien puolesta. Ovat pitäneet huolta laumastaan, välittäneet siitä. Mietin huonoja paimenia, huonoja kansanjohtajia. Mistä heidät tunnistaa? He johtavat kansansa harhaan, kohtelevat kaltoin, pelottelevat ja jopa tappavat. Mutta meille kerrotaan myös palkkapaimenista, jotka lähtevät ja jättävät laumansa vaaran tullen. Paimen, joka on itsekäs. Johtaja, joka ajaa vain omaa tai tietyn ryhmän etuja. Johtaja, joka asettaa toisen ihmisen toisen edelle. Johtaja, joka luo pelkoa laumansa keskelle, hajottaa ennemmin kuin yhdistää. Jättää osan oman onnensa nojaan ennemmin kuin pitää huolta jokaisesta. Voiko paimen olla hyvä, jos lauma voi huonosti?

Jokaisen valtaapitävän, kansanjohtajan, virkamiehen ja poliitikon tulisi kysyä itseltään: olenko minä hyvä paimen? Vanhassa testamentissa jo varhain nousee ajatus siitä, että Jumala on meidän todellinen paimenemme. Hyvä paimen etsii lampaansa ja hän pitää niistä huolen. Hesekiel jatkaa: ”Minä kaitsen itse lampaani ja vien itse ne lepäämään. Minä etsin eksyneet ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta.”

Anna Kinnunen, kirkkoherra