Haikeita ja vaikeita lauluja

Yksi tädeistäni on lakannut käymästä suvun juhlissa, joissa lauletaan yhteislauluja. Syy: melkein kaikki laulut saavat hänet itkemään. Tämä on tiettyyn pisteeseen asti sukuominaisuus. Minut vaan on rakennettu sillä tavalla kummallisesti, että minulle haikeimmat laulut kulkevat duurissa. Suvivirsi, Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, Tulkoon tie sinua vastaan, Maa on niin kaunis. Kauneuden ja hyvyyden edessä mieleni liikuttuu. Lisäksi kaikkiin edellä mainittuihin virsiin liittyy vahvasti yhdessä laulaminen.

Ensimmäisen palkinnon kaikista itkettävistä lauluista vie mielestäni kuitenkin virsi 217. Se alkaa näin: ”Täynnä kiitosta ja hämmästystä tuuditamme vastasyntynyttä / edessäsi, elämämme luoja / edessäsi, elämämme luoja.” Virsi alkaa ilolla ja kiitoksella ja päättyy iloon ja kiitokseen. Kanttorina pääsee harvoin osallistumaan kastejuhliin, mutta tätinä olen laulanut ja soittanut tätä virttä kyyneleitä nieleskellen. Pian saan yrittää laulaa virttä ensimmäistä kertaa isoäitinä. Ei ole vaikea arvata, kuinka siinä käy.

Mikä laulu saa sinulle rintaan sellaisen pakahduttavan tunteen, että sitä on vaikea kestää? Ilma on äkkiä merkityksistä sakea, tutkimattomat tunteet vyöryvät esille kätköistään. Lauluun tiivistyvät eletyt vuodet, käsillä oleva hetki ja vielä verhon takana odottava tulevaisuus. Ja silloin tulevat kyyneleet.

Onko se virsi tai kansanlaulu tai ehkä joku iskelmä? Tai joku klassisen musiikin melodia?

Lokakuun viimeinen viikko päättyy pyhäinpäivään. Samalla viikolla pidetään Haminan seurakunnassa kaksi Haikeiden laulujen konsertti-iltaa: ensin torstaina Ristiniemen kappelissa ja sitten perjantaina Miehikkälän kirkossa. Tervetuloa mukaan, mutta älkää unohtako nenäliinaa.

Niina Venäläinen, kanttori