Vähemmän on enemmän

Tunnen sen tuoksun vieläkin. Tai ainakin luulen tuntevani. Vaikka aikaa ensimmäisestä kokemuksesta on kulunut jo 70 vuotta.

Eräänä lapsuuteni pääsiäisaamuna sängyn alla, pipossa odotti yllätys. Siellä kurkisteli keltainen kanan näköinen rasia täynnä pieniä karkkimunia. Kovan kuoren sisällä oli sokerilientä.

Se kanarasia on yhä tallella mökillä. Ja joka pääsiäinen se otetaan esille ja haistelen sitä lumoutuneena.

Pieni ja vaatimattoman lapsuuden kotimme 50- luvulla muuttui äidin taikakosketuksista suurina juhlapyhinä – jouluisin ja pääsiäisenä – ihmeelliseksi värien kimaraksi.

Pääsisäisenä tiput, ruoho ja värikkäästi koristellut pajunoksat ja loivat taianomaisen maailman. Elimme suurta juhlaa. Miten vaikuttavaaa se kaikki olikaan. Silloin arki oli monin tavoin värittömämpää kuin
nykyisin. Mutta juhlapäivät yhtä juhlaa.

Niinpä me lapsetkin opimme löytämään suuret ilot pienistä asioista. Aidosti, sydämenpohjasta, mitään enempää kaipaamatta. Viikon herkku oli lauantain omena tai appelsiini saunan jälkeen. Tai JIM-patukka. Ja näin lapsen koko viikon odottama herkkutoive oli täytetty. Ääriään myöten.

Oi niitä aikoja. Nyt mietin, että onkohan tämä yltäkylläisyys, jonka puristuksessa elämme, onkohan sillä mitään tekemistä Jumalan siunauksen kanssa. Vai onko se lähempänä kohtuuttomuutta, ahneutta.

Nyt kärsimysviikolla kirkkomme muistuttaa meitä siitä, että me saamme viettää Pääsiäistä vain siksi, että Jumala antoi Kristuksen kärsimyksen ja ylösnousemuksen kautta kaikkensa meille, että meillä olisi kaikki Jumalan valtakunnan autuus ja yltäkylläisyys. Ota siis Pääsiäisen Suuri Taivaallinen Siunaus vastaan ilolla ja hartaudella.

Jari Pennanen
Rovasti, jolla oli jo lapsena enemmän kuin tarpeeksi