Tultiin tänne nauttimaan

” Tulin tänne nauttimaan ja katsomaan mihin rahkeeni riittävät”.
Tällaisia jutustelivat taas kerran muutamat suomalaiset urheilijat Italian olympiamaisemissa.
En ole kuullut muiden maiden kilpailijoilta mitään tämänkaltaista. Päinvastoin. He uhkuvat
ennen kisaa väkevää voitontahtoa ja itsensäylittämisen raivokasta taistelutahtoa.

Mutta kun tarkemmin mietin, niin kyllä minäkin voisin sanoa ihan samaa kuin mitä nämä
jotkut huippu-urheilijamme. Ainakin kerran viikossa tuollainen lausunto saattaisi irrota.
Menen lähes joka sunnuntai kirkkoon messuun. Nauttimaan ja katsomaan mihin riitän ihan
vaan sellaisena kuin mitä olen juuri sinä päivänä. Ja aina tulen kotiin voittajana ja
tyytyväisenä, että minähän riitän.

Voittajana siksi, että sain taas vakuutuksen, että vaikka en tunne olevani hyvä ihminen tai
voittoisa kilvoittelija, saan kuitenkin vastaanottaa hyvän palkinnon: muistutuksen, että olen
Jumalan rakastama ja siunaama ihminen.

Onhan tässä eroa: käydä olympialaisissa nauttimassa ja kilpailemassa tai käydä kirkossa
nauttimassa ja olla ihan rauhassa ketjun heikoin lenkki.

Jari Pennanen
Rovasti, joka viihtyy hyvin kirkossa heikoimpana lenkkinä