Pyhiin vaeltaja

Kynttilöitä ja pääsiäismunia, joille on maalattu kasvot

Loppiainen on päättänyt joulunajan ja hidas laskeutuminen kohti arkea on alkanut. Koululaiset ovat palanneet opintojensa pariin, työntekijät ovat alkaneet hakeutumaan työpisteidensä äärelle. Porkkana- ja lanttulaatikko ovat salakavalasti vaihtuneet makaronilaatikkoon. Keskellä pimeää ja sateista tammikuuta moni mieli haikailee takaisin lomatunnelmiin.

Pyhiin vaellus on alkanut.

Luit aivan oikein. Sanaparia ei pidä sekoittaa kaukaiseen sukulaiseensa ”pyhiinvaellus”, joka perinteisesti on tarkoittanut hengellistä matkaa pyhiin paikkoihin. Pyhiin vaeltaja puolestaan on kiinnostunut pyhien paikoista, jotka karttojen sijaan on sijoitettu kalenteriin. Mielenkiintoista kyllä, myös pyhiin vaellus saa usein täyttymyksensä piirteistä, jotka nousevat kristillisestä traditiosta.

Harva tulee tänä päivänä ajatelleeksi sitä, että palmusunnuntaina ovelta ovelle kiertävät pienet noidat pääsiäisvitsoineen muistuttavat meitä Jerusalemin kaduille kerääntyneistä ihmisistä, jotka laskivat palmunoksia aasilla kaupunkiin ratsastavan vapahtajan eteen. Tai sitä, että pääsiäisenä juhlapöydässä tarjottavalla lampaalla on kristillinen historia.

Vaikka nykyään kuulee yhä enemmän puhuttavan yhteiskunnan sekularisaatiosta eli maallistumisesta on huojentavaa huomata, että kristilliset traditiot siirtyvät edelleen sukupolvelta toiselle. Myös rippikoulu on yhä voimissaan, vaikka lapsikasteiden määrä on vuosi vuodelta ollut laskemaan päin. Uskonto on edelleen tärkeä osa kulttuuriamme – siitäkin huolimatta, että toisten elämässä se näyttelee vain pientä sivuosaa.

Näitä sanoja kirjoitellessani seuraavat kirkkovuoden suuret juhlapyhät ovat vielä kaukana edessäpäin. Pyhiin vaeltajalle tämä tarkoittaa sitä, että taival on vasta alussa. Matkan varrella kehotan kuitenkin aivan jokaista pysähtymään edes hetkeksi arjen kiireiden keskelle ja miettimään, mistä kirkkovuoden juhlissa pohjimmiltaan on kysymys. Voit kenties huomata, että juhlapyhien merkitys on tuottamiaan vapaapäiviä suurempi.

Miika Rokka, Nuorisotyönohjaaja