”Käyn ahon laitaa…”

Rovasti Juha Parjanen

… minä ilman paitaa, ei estä kukaan, kun matkaa teen! Vain suvituulen, minä kutsun kuulen…”, toteaa Junnu Vainio laulussaan, jonka ajatukset ovat viime viikkoina liikkuneet aika vahvasti mielessäni.

”Järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt, luulen, että aika alkaa olla kypsä nyt…”, niin, työura Haminassa on kestänyt yli 37 vuotta. Vastaan on tullut monenlaisia tilanteita: jostakin selvitty hyvin, joistakin todella huonosti – kukapa meistä selviäisi työurastaan pelkällä kiitoksella.

Parhaani olen yrittänyt: kasteita 970 (keskim 26 / v), vihkimisiä 339 (keskim 9 / v), ja hautaan siunaamisia 1.075 (keskim 29 / v). Lisäksi toki messut, laitoshartaudet, kotikäynnit, seurat, kinkerit, Valtakunnalliset Lähetysjuhlat jne, jne – ja viranhoitoon kuulunut ”pyhä byrokratia” erityisesti kirkkoherran töissä.

Matkan varrella olen tarvinnut ja saanut apua ja tukea lukuisilta seurakuntalaisilta ja työtovereilta: kaikille teille lämmin kiitos! Yksin ei ole todellakaan tarvinnut työskennellä!

Ja nyt olen uuden edessä: ”viranomaiset (lue: Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli) saa mua turhaan etsiä, vielä riittää sentään jonkin verran metsiä (EU:sta huolimatta). Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä…”, niin, elon viimeinen kvartaali on alkanut, ja tavoite olisi Taivaan Valtakunta, jonne omat ansiot ja ansiomerkit eivät riitä – vain risti ja armo riittävät,

niihin luottaen siunausta eloon ja kesään

toivottaa, rovasti Juha Parjanen